Aug. 27th, 2011

myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/5283437/
Näitä kirjakerhopainoksia tästä kirjasta näkee aika usein. Minullakin on (ainakin) yksi tämän arvontavoittona saadun lisäksi. Päätin lukea tämän, että ainakin tietää mistä kirja kertoo, jos sitä omaa kansipaperitonta kappaletta ryhtyy tuunaamaan.
Menneisyyttä ja nykyisyyttä, uutta ja vanhaa, miehiä ja naisia, eri kulttuureita ja uskontoja, rakkautta ja järjestettyjä avioliittoja. Kaikkea näitä yritettiin enemmän tai vähemmän onnistuneesti sovitella yhteen tässä Intiaan sijoittuvassa kirjassa. Luin kirjan useammassa pätkässä. Kertaakaan ei tullut sellaista "pakko lukea loppuun" -tunnetta. En oikein tahtunut saada tästä kunnolla kiinni. Jonkin aikaa myös kesti, ennen kuin pääsin jyvälle siitä, mitä aikaa kirjassa eletään. Kai se 60-luvun puoliväliä oli tai jotain siihen suuntaan.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/6645547/
Aforismikokoelma.
Lukemisesta on jo aikaa, joten en enää oikein muista, mikä aforismeista olisi varsinaisesti suosikkini. Tuli luettua nämä myös turhan vauhdilla... Vähän rauhallisemmin makustellen olisi varmaan saanut näistä enemmän irti.
Poimitaan nyt vaikka tämä tällä kertaa:
Meidän kaikkien erilaisista fiktioista koostuu yhteinen todellisuus.

Vapautin kirjan BC-esittelypöytään Mahdollisuuksien torilla kesän alussa. Kyllä se jonkun mukaan sieltä lähti, mutta merkintää ei ole kuulunut.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/7754061
Islantilaiset saagat — länsimaisen kirjallisuuden omaleimaisimpiin kuuluvat teokset — syntyivät 1000-luvun molemmin puolin ensisijaisesti yhteiskunnallisista tarpeista ja samasta syystä ne tallennettiin pari vuosisataa myöhemmin. Saagat ovat mahtavia sukukronikoita, jotka tekemällä selkoa sukujen vaiheista, niiden huomattavimmista jäsenistä ja heidän urotöistään vahvistivat sukujen maineita. Ja kun papit ja munkit 1200—1325 kirjoittivat saagat pergamentille heidän tarkoituksenaan oli kirjoittaa Islannin kansan historia. Tänään saagat ovat kuitenkin ennen muuta kaunokirjallisuutta, väkevää ja alkuvoimaista. Saagojen maailma on karu, villi ja kiehtova, niinkuin niiden syntysaaren ja ihmistenkin maailma oli. Kristinuskon tuomat arvokäsitteet olivat vielä vieraat, voima oli valtaa, sankaruus ja rohkeus tajuttiin perin toisin kuin myöhemmin, harva kuoli luonnollisen kuoleman.
»Veriveljien saaga» on kirjallisesti hienoimpia islantilaisia saagoja. Sen aihepiirin innoittamana Halldor Kiljan Laxness on kirjoittanut teoksen »Laulu sankareista». »Viinimaan saagan» historiallinen arvo on osoittautunut merkittäväksi kun todennettiin esineellisesti että islantilaiset todella ensimmäisinä löysivät Amerikan eli Viinimaan.


Tätä ei voi sanoa ahmittavaksi kirjaksi, kun sen verran takkuisesti lähti lukeminen liikkeelle. Henkilöt kun oli tarinoiden alussa esiteltävä aika perusteellisesti ja välillä mielestäni vähän turhienkin mutkien kautta - siis että kuka oli kenenkin poika tai tytär ja missä asui milloinkin ja minne muutti. Vaikka ymmärtäähän sen, että tarinan kuulijoiden oli syytä olla perillä siitä, kenestä puhuttiin. Jos ei yritä pysyä näissä sukuselvityksissä perässä, niin lukeminen sujuu huomattavasti sujuvammin.
Veriveljet tuntuivat kiivastuvan milloin mistäkin asiasta ja sitten piti taas asioita miekoilla ratkaista. Näin nykynäkökulmasta heidän urotekonsa eivät kovin kunniakkailta vaikuttaneet, kun kuka milloinkin tapettiin jostakin vähäpätöisestä syystä.
Viinimaan saagaa lukiessa tuli taas kerran ajateltua, että tuonaikaisen matkustamisen on kyllä täytynyt kysyä melkoista rohkeutta, kun on laivoilla jonnekin tuntemattomaan lähdetty.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/7528356/
Kun Ursula Powellin isä kuolee, tytär palaa kotiin Georgiaan huolehtiakseen autistisesta pikkuveljestään. Köyhän kotitilan läheisyydessä kohoaa isän rakastama taidetoes, romuraudasta hitsattu karhu, jonka isä aikoinaan osti, vaikka perheellä ei mitenkään olisi ollut siihen varaa. Karhulla on ollut Ursulan elämään valtava vaikutus monellakin tasolla.
Eräänä päivänä tilalle saapuu Quentin Riconni ja tarjoutuu ostamaan karhun. Quentin on teoksen luoneen taiteilijan poika, ja hänen tarjoamansa huikea summa toisi ratkaisun Uruslan ja hänen veljensä ainaisiin rahaongelmiin. Vai olisiko se ratkaisu? Autistinen veli rakastaa rautakarhua kuin elävää olentoa eikä halua erota siitä.


Yksi BC-foorumin viime vuoden tammikuun arvonnassa saaduista voittokirjoista. Ihan sujuvasti tämän luki läpi, vaikka alussa hieman epäilyttikin. Mielenkiintoista kirjassa oli se, miten eri henkilöhahmot suhtautuivat karhutaideteokseen. Sama teos voi merkitä toisille paljonkin, kun taas toiset pitävät sitä lähinnä keinona ansaita rahaa. Oli kiva kuvitella, miltä tuo rautakarhu oikein näyttää. Kirjan loppupuolen oikeiden karhujen kuljetukset menivät kyllä minusta jo aika reippaasti epäuskottavan puolelle. Lajityypin kirjojen tapaan tässä tietysti piti olla onnellinen loppu.

Profile

myntti: (Default)
myntti

February 2017

S M T W T F S
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728    

Most Popular Tags

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Page generated Sep. 20th, 2017 04:35 pm
Powered by Dreamwidth Studios