myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/9985367/
Lokakuussa 1982 Trashman-niminen jahti lähtee purjehdukselle Mainesta Floridaan miehistönään viisi nuorta. Pian käy kuitenkin ilmi, että matkalle lähtijät eivät tule kovin hyvin toimeen keskenään ja että vain kaksi osaa kunnolla purjehtia.
Puhkeaa yllättävä rajumyrsky. Tuuli repii purjeet, moottori hajoaa ja miehistön on pelastauduttava kiikkerään kumijollaan.
Viisi päivää ja yötä pelastusvene ajelehtii myrskyssä avomerellä haiden ympäröimänä. Kun venäläinen rahtilaiva pelastaa jollassa olijat, jäljellä ovat enää Debbie Scaling ja Brad Cavanaugh.
Toimittaja Meg Noonanin avustamana kirjoitettu Albatrossi on tarina heidän selviytymisestään. Kirjassa kerrotaan myös, miten Trashmanin haaksirikko muutti Debbie Scalingin elämän.


Jostain syystä tykkään lukea purjehdukseen ja merielämään liittyviä kirjoja, vaikka en asiasta mitään tajuakaan. Tämä on nyt kuitenkin enemmän sellainen Valitut Palat -tyylinen selviytymistarina, mutta kyllä tämä ihan menetteli ja lyhyen kirjan luki nopsasti. On siinä ollut Deborahilla ja kumppaneilla melkoinen koettelemus.
Vapautin kirjan Mustanlahden satamaan, mistä siitä tulikin mukava nappaus heti samana iltana. Sen jälkeen kirja on jatkanut matkaa jo seuraavallekin anonyymille löytäjälle.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/7528356/
Kun Ursula Powellin isä kuolee, tytär palaa kotiin Georgiaan huolehtiakseen autistisesta pikkuveljestään. Köyhän kotitilan läheisyydessä kohoaa isän rakastama taidetoes, romuraudasta hitsattu karhu, jonka isä aikoinaan osti, vaikka perheellä ei mitenkään olisi ollut siihen varaa. Karhulla on ollut Ursulan elämään valtava vaikutus monellakin tasolla.
Eräänä päivänä tilalle saapuu Quentin Riconni ja tarjoutuu ostamaan karhun. Quentin on teoksen luoneen taiteilijan poika, ja hänen tarjoamansa huikea summa toisi ratkaisun Uruslan ja hänen veljensä ainaisiin rahaongelmiin. Vai olisiko se ratkaisu? Autistinen veli rakastaa rautakarhua kuin elävää olentoa eikä halua erota siitä.


Yksi BC-foorumin viime vuoden tammikuun arvonnassa saaduista voittokirjoista. Ihan sujuvasti tämän luki läpi, vaikka alussa hieman epäilyttikin. Mielenkiintoista kirjassa oli se, miten eri henkilöhahmot suhtautuivat karhutaideteokseen. Sama teos voi merkitä toisille paljonkin, kun taas toiset pitävät sitä lähinnä keinona ansaita rahaa. Oli kiva kuvitella, miltä tuo rautakarhu oikein näyttää. Kirjan loppupuolen oikeiden karhujen kuljetukset menivät kyllä minusta jo aika reippaasti epäuskottavan puolelle. Lajityypin kirjojen tapaan tässä tietysti piti olla onnellinen loppu.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/7754061
Islantilaiset saagat — länsimaisen kirjallisuuden omaleimaisimpiin kuuluvat teokset — syntyivät 1000-luvun molemmin puolin ensisijaisesti yhteiskunnallisista tarpeista ja samasta syystä ne tallennettiin pari vuosisataa myöhemmin. Saagat ovat mahtavia sukukronikoita, jotka tekemällä selkoa sukujen vaiheista, niiden huomattavimmista jäsenistä ja heidän urotöistään vahvistivat sukujen maineita. Ja kun papit ja munkit 1200—1325 kirjoittivat saagat pergamentille heidän tarkoituksenaan oli kirjoittaa Islannin kansan historia. Tänään saagat ovat kuitenkin ennen muuta kaunokirjallisuutta, väkevää ja alkuvoimaista. Saagojen maailma on karu, villi ja kiehtova, niinkuin niiden syntysaaren ja ihmistenkin maailma oli. Kristinuskon tuomat arvokäsitteet olivat vielä vieraat, voima oli valtaa, sankaruus ja rohkeus tajuttiin perin toisin kuin myöhemmin, harva kuoli luonnollisen kuoleman.
»Veriveljien saaga» on kirjallisesti hienoimpia islantilaisia saagoja. Sen aihepiirin innoittamana Halldor Kiljan Laxness on kirjoittanut teoksen »Laulu sankareista». »Viinimaan saagan» historiallinen arvo on osoittautunut merkittäväksi kun todennettiin esineellisesti että islantilaiset todella ensimmäisinä löysivät Amerikan eli Viinimaan.


Tätä ei voi sanoa ahmittavaksi kirjaksi, kun sen verran takkuisesti lähti lukeminen liikkeelle. Henkilöt kun oli tarinoiden alussa esiteltävä aika perusteellisesti ja välillä mielestäni vähän turhienkin mutkien kautta - siis että kuka oli kenenkin poika tai tytär ja missä asui milloinkin ja minne muutti. Vaikka ymmärtäähän sen, että tarinan kuulijoiden oli syytä olla perillä siitä, kenestä puhuttiin. Jos ei yritä pysyä näissä sukuselvityksissä perässä, niin lukeminen sujuu huomattavasti sujuvammin.
Veriveljet tuntuivat kiivastuvan milloin mistäkin asiasta ja sitten piti taas asioita miekoilla ratkaista. Näin nykynäkökulmasta heidän urotekonsa eivät kovin kunniakkailta vaikuttaneet, kun kuka milloinkin tapettiin jostakin vähäpätöisestä syystä.
Viinimaan saagaa lukiessa tuli taas kerran ajateltua, että tuonaikaisen matkustamisen on kyllä täytynyt kysyä melkoista rohkeutta, kun on laivoilla jonnekin tuntemattomaan lähdetty.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/6645547/
Aforismikokoelma.
Lukemisesta on jo aikaa, joten en enää oikein muista, mikä aforismeista olisi varsinaisesti suosikkini. Tuli luettua nämä myös turhan vauhdilla... Vähän rauhallisemmin makustellen olisi varmaan saanut näistä enemmän irti.
Poimitaan nyt vaikka tämä tällä kertaa:
Meidän kaikkien erilaisista fiktioista koostuu yhteinen todellisuus.

Vapautin kirjan BC-esittelypöytään Mahdollisuuksien torilla kesän alussa. Kyllä se jonkun mukaan sieltä lähti, mutta merkintää ei ole kuulunut.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/5283437/
Näitä kirjakerhopainoksia tästä kirjasta näkee aika usein. Minullakin on (ainakin) yksi tämän arvontavoittona saadun lisäksi. Päätin lukea tämän, että ainakin tietää mistä kirja kertoo, jos sitä omaa kansipaperitonta kappaletta ryhtyy tuunaamaan.
Menneisyyttä ja nykyisyyttä, uutta ja vanhaa, miehiä ja naisia, eri kulttuureita ja uskontoja, rakkautta ja järjestettyjä avioliittoja. Kaikkea näitä yritettiin enemmän tai vähemmän onnistuneesti sovitella yhteen tässä Intiaan sijoittuvassa kirjassa. Luin kirjan useammassa pätkässä. Kertaakaan ei tullut sellaista "pakko lukea loppuun" -tunnetta. En oikein tahtunut saada tästä kunnolla kiinni. Jonkin aikaa myös kesti, ennen kuin pääsin jyvälle siitä, mitä aikaa kirjassa eletään. Kai se 60-luvun puoliväliä oli tai jotain siihen suuntaan.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/8231361
Tempe Brennan joutuu tutkimaan rottia vilisevässä kellarissa kolmen tuntemattoman vainajan jäännöksiä. Luurankojen lähistöltä löytyneiden vanhojen nappien perusteella murharyhmän tutkija Luc Claudel uskoo vainajien olevan 1800-luvulta ja sanoutuu irti tapauksesta - muinaishistoria kuuluu hänen toimialueensa ulkopuolelle.
Jokin ei silti tunnu täsmäävän: Tempe tutkii luut ja selvittää vainajien taustat. Löydösten perusteella Claudel joutuu perumaan sanansa, sillä hänellä on käsissään kolme ajankohtaista murhaa. Samaan aikaan henkirikostutkija Andrew Ryan tuntuu ottavan etäisyyttä. Miksi mies näyttää katoavan juuri, kun Tempe on uskaltanut toivoa häntä osaksi arkeaan? Tempe valmistautuu kohtaamaan tulevat yönsä vain kissansa Birdie seuranaan. Etsiessään vastauksia mysteereihin niin työssään kuin yksityiselämässään, hän ei aavista, että pahin on vasta edessä.


Yhdessä illassa luettava juttu, joten tämän kirjan parissa ei paljon aikaa tuhraantunut. Toisin kuin aiemmin lukemassani Tempe Brennan -kirjassa, tässä loppuratkaisuun päädyttiin vähän pienemmällä kiireellä. Toki vauhti kiihtyi loppua kohti (kuten varmaan kaikissa jännäreissä), mutta ei kuitenkaan tullut samanlaista äkkinäistä hosumisfiilistä. Tietty tässäkin piti Brennanin tunkea itsensä vaaralliseen tilanteeseen turhia poliiseille ilmoittelematta, mutta pitäähän niitä jänniä tilanteita tällaisiin kirjoihin saada...
Minulla taitaa olla vielä yksi Tempe Brennan -kirja hyllyssä. Englanninkielinen vaihteeksi. Sen aion kyllä lukea, mutta en ole aikeissa ryhtyä koko sarjaa lukemaan.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/4205233
"Hän on totisesti kaunis kuin ikoni maatessaan siinä keskellä kirkon alttarikäytävää, tumma veri sädekehänä pitkien kutrin ympärillä. Paratiisipoika. Vauraan jättiläisseurakunnan vetonaula. Mutta kuka on voinut haluta pahaa ihmiselle, jota kaikki rakastivat ja kunnioittivat? Kiirunan vastarakennetussa Kristallikirkossa taistelevat valo ja pimeys."

Ei tämä hullumpi ollut. Kävi hyvin iltapäivälukemisiksi. En voinut sille mitään, että raskaana oleva poliisinainen toi mieleeni jotenkin Fargon vastaavan henkilön, vaikka ei kirjalla sinänsä mitään yhteistä kyseisen elokuvan kanssa ollutkaan. Luminen tapahtumapaikka ja raskaus vain toivat elokuvan mieleen. Päähenkilön paluu entiseen kotikylään ja menneiden asioiden selvittely jonkin nykyhetken rikoksen yhteydessä ei varsinaisesti ole mikään uusi kuvio, mutta toimi ihan mukavasti. Loppukohtauksesta mökillä jäi vähän yliampuva maku verrattuna aiempiin melko normaaleihin (menkööt nyt paremman sanan puutteessa) tapahtumiin.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/9937625
Marraskuussa 1965 löysi suonenjokelainen opettaja Yrjö Knuutinen järven jäältä laulujoutsenen, joka oli vahingoittunut lentäessään päin puhelinlankoja. Joutsen, joka ristittiin Kurkiksi, parani pian mutta kiintyi samalla pelastajaansa niin, että asui tämän hoivissa vielä toisenkin talven. Opettaja Knuutinen teki ahkerasti muistiinpanoja sekä joutsenen käyttäytymisestä että omista mietteistään. Näin syntyi Kurkin tarina, harvinaislaatuinen, viehkeä kertomus laulujoutsenen ja miehen ystävyydestä parina paukkuvana pakkastalvena ja yhtenä unohtumattomana kesänä.

Sekoitus päiväkirjamaista pohdiskelua ja joutsenen kanssa touhuamista. Sympaattinen kirja ihmisten seuraan tottuvasta joutsenesta. Loppua kohti alkoi tuntua vähän vanhan toistolta, mutta mielelläni minä tämän luin.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/6350790/
Hauska, räväkkä ja viisas tyttökirja kertoo 16-vuotiaasta muslimityttö Amalista. Amal käy tavallista lukiota kotimaassaan Australiassa ja on kuin kuka tahansa teini - katsoo Frendejä ja lukee Cosmoa, shoppailee ja juoruilee ystävättäriensä kanssa. Elämä muuttuu, kun Amal päättää alkaa käyttää musliminaisten perinteistä huivia, hijabia. Sekä vanhemmilla, koulun opettajakunnalla että luokkakavereilla on asiassa sulattamista, ja Amal kohtaa rajuja ennakkoluuloja. Onneksi parhaat ystävät kuitenkin tukevat häntä ja kaveruus ihanan Adamin kanssa syvenee huivin tuomien keskustelujen myötä.

Jännä juttu, miten kaksi edellistä lukijaa ovat pitäneet kirjasta huomattavasti enemmän, kun itse olen suunnilleen päinvastaisilla linjoilla. Kokonaan luin kirjan kuitenkin, joten ei mulle silti sellaista oloa tullut, että olisi pitänyt kesken jättää. Teksti vain oli kovin opettavaista. Siis tällä kertaa huonossa mielessä. Jotenkin kun tuntui siltä, että kirjailija on ensin valinnut asiat tyyliin "tätä haluan käsitellä ja tätä ja sekin asia pitää saada mukaan" - ja sitten on pitänyt kehittää tapahtumat näiden valittujen asioiden ympärille, jotta päähenkilö pääsee sormi pystyssä luennoimmaan kirjan toisille henkilöille ja siten samalla lukijalle. Aihe oli kyllä kiinnostava kaikin puolin, mutta kun toteutus tökki. Vähemmälläkin alleviivauksella olisi pärjännyt. Oli kirjassa toki hyvätkin puolensa, mutta jotenkin teennäinen jälkimaku tästä jäi.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/7246015/
Strippikokoelma tuli luettua tässä joskus aamukahvia hörppiessä. Samoilla linjoilla olen kuin muutkin (heh) lukijat. Jutut toimisivat varmaan paremmin yksittäisinä strippeinä silloin tällöin luettuna. Nyt alkoi vähän puuduttaa, kun tosiaan monissa jutuissa sanaleikin arvasi jo ennen viimeistä ruutua. Ihan kiva välipala kuitenkin. En muista näitä ammuja mistään aiemmin lukeneeni, joten uusi tuttavuus sinänsä. Tuskin kuitenkaan etsin näitä lisää luettavakseni - ei tämä niin paljon jaksanut kiinnostaa.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/8374691/
Siiri saa sätkyn, kun Yhdysvalloista lomalle tullut isä ilmestyy kynnykselle. Hän haluaa Siirin mukaansa kesäreissulle Savoon, lapsuutensa kotikylään. Siirin ja Emman duo Pink Lemon on juuri saanut esikoissinkkunsa julki ja kolmen päivän poissaolo musiikkikuvioista tuntuu ikuisuudelta. Onneksi on kännykkä, jolla voi pitää yhteyttä kavereihin. Pahaksi onneksi isä takavarikoi puhelimen heti Lossikylälle tultaessa, mistä sukeutuukin ensimmäinen riita.
Vastahakoisena Siiri tallustaa Imppa-isänsä muinaisia kotikontuja ja kuuntelee tarnoita tämän
nuoruudesta. Isä kertoo erityisesti kesästä 1964, jolloin hän päivät pitkät auttelee vanhempiaan pientilalla. Mutta iltaisin Imppa soutaa Kaskisaareen tapaamaan helsinkiläistä ystäväänsä Henkkaa ja kuuntelemaan rautalankamusiikkia.
Isän ja tyttären yhteinen matka saa heidät näkemään toisensa aivan uudella tavalla. Miten erilaista olikaan olla kuusitoistavuotias 60-luvulla kuin nyt! Kännyköistä ei ollut tietoakaan ja televisiokin oli vielä harvinaisuus. Mutta aivan samat asiat olivat jo siloin tärkeitä: musiikki, kaverit ja rakkaus.


Tämä oli nopealukuinen nuortenkirja, joka tuli luettua yhdeltä istumalta iltalukemisiksi. Vähän tässä oli sellaista "tiesittekös, että näin elettiin ennen" -makua, mutta hyvähän se on muistutella, ettei kaikki ole aina ollut samoin kuin nykyään. Siiri jäi aika etäiseksi hahmoksi minulle. Isän nuoruudenseikkailut kiinnostivat enemmän. Meni tämä välipalalukemisina, vaikka välillä jotenkin vähän tekemällä tehdyltä vaikutti.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/8231356/
On kihisevän kuuma kesä Charlottessa, Pohjois-Carolinassa. Tempe Brennan on lähdössä pitkästä aikaa lomalle, kun syrjäiseltä maatilalta löytyy hätkähdyttävä luukätkö. Luut näyttäisivät ensi silmäyksellä kuuluvan eläimelle, mutta Tempe järkyttyy saatuaan tulokset laboratoriosta. Tilanne mutkistuu entisestään, kun samana päivänä pienlentokone syöksyy maahan ja Tempe kutsutaan paikalle tutkimaan onnettomuuden hiiltyneitä jäännöksiä.
Onko onnettomuus lentäjän syytä? Mitä on outo aine, joka peittää ruumiit? Tempe joutuu syventymään kauhistuttaviin tapauksiin, jotka ilmaantuvat pahimpaan mahdolliseen aikaan - juuri kun hänen on tehtävä tärkeä päätös omassa elämässään. Uskaltaako hän seurata sydämensä ääntä? Näitä punnitessaan vimmainen tutkijanainen sukeltaa yhä syvemmälle luiden arvoitukseen. Samaan aikaan joku seuraa häntä. Onko Tempe Brennan eksynyt liian lähelle peiteltyä totuutta?


Bonesia olen jonkin verran katsonut telkkarista, mutta kirjoja en ollut ennen tätä lukenut yhtäkään. Ilmeisesti kirjoilla ei ole tv-sarjan kanssa oikein mitään muuta yhteistä kuin päähenkilön nimi.
Vaikka en ollut aiempia sarjan kirjoja lukenut, se ei haitannut, kun ei tässä nyt niin olennaisesti viitattu mihinkään aiempiin tapahtumiin - tai ainakaan sillä tavalla, että sillä olisi ollut väliä. Tämä meni ihan hyvin yhden illan "jännäripalana" siinä missä jokin rikoselokuvakin. Minusta kuitenkin tuntui, että kirjaan oli tungettu jo vähän liian monta asiaa. Oli vauvan kuolemaa, kadonneita henkilöitä, huumeita, eläinten luita ja ties mitä. Lisäksi loppuratkaisu oli mielestäni aika hätäinen. Mutta menihän tämä. Luen kyllä muutkin hallussani olevat sarjan kirjat - muistaakseni minulla on niitä vielä kaksi.
myntti: (Default)
http://www.bookcrossing.com/journal/8185593
Pete ja Patteri ryhtyvät liikemiehiksi. ”Nyt perustetaan kaupungin historian ensimmäinen porilaishampurilaiskioski!” he hihkuvat. Mutta siihen tarvitaan aikakone. Se rakennetaan, ja se vie heidät aikamatkalle historiaan aina jääkaudelle asti. Mutta kaupunki on kadonnut niin kuin merikin. Alkaa hurja ajojahti kautta Suomen historian: Pete ja Patteri etsivät kaupunkiaan, kaupunki etsii mertaan.
Yhdeksän porilaista johdattaa lapset maamme historiaan. Peten ja Patterin kokemuksia täydentävä pienet tietolaatikot, joiden välityksellä rakentuu kuva suomalaisen kaupungistumisen ja asumisen moninaisista vaiheista.
Yhdeksän porilaista on Porin 450-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tehty kuva- ja seikkailukirja niin kouluikäisille kuin muillekin nykyisille ja entisille porilaisille sekä kaikille Suomen kaupunkien historiasta kiinnostuneille.


Toisin kuin pari kirjan aiempaa lukijaa, pidin historiasta kouluaineena. Ja kiinnostaa se edelleenkin. (Tämä ei silti tarkoita, että kovin hyvin mitään juttuja muistaisin.) Tällainen kaupungin synttäreiksi tehty kirja voi saada jonkun kiinnostumaan enemmänkin kotipaikkansa historiasta. Se on hyvä asia se. Tarkemmat jutut voi lukea sitten jostain muualta kuin kuvakirjasta.

Profile

myntti: (Default)
myntti

February 2017

S M T W T F S
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728    

Syndicate

RSS Atom

Most Popular Tags

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Page generated Sep. 20th, 2017 04:35 pm
Powered by Dreamwidth Studios