myntti: (Default)
86. Daphne du Maurier: Frenchman's Creek
http://www.bookcrossing.com/journal/326625
87. Tanya Huff: A Confederation of Valor
http://www.bookcrossing.com/journal/5686715
88. Terry Pratchett: The Dark Side of the Sun
http://www.bookcrossing.com/journal/5328564
89. Hubert Monteilhet: Ammattina kummitus
http://www.bookcrossing.com/journal/5779733
90. Liv Strömquist: Einsteins fru
http://www.bookcrossing.com/journal/6014031
91. Charlaine Harris: Grave Sight
http://www.bookcrossing.com/journal/6553907
92. Yeats Is Dead!
http://www.bookcrossing.com/journal/1253721/
93. Haruki Murakami: Underground - The Tokyo Gas Attack and the Japanese Psyche
http://www.bookcrossing.com/journal/2501804
94. Anne Fine: The Book of the Banshee
http://www.bookcrossing.com/journal/3563377
95. Bill Holman: Pekka Pikanen
http://www.bookcrossing.com/journal/4615267
96. Hamida Chafour: The Sleeping Buddha. The Story of Afghanistan Through the Eyes of One Family
http://www.bookcrossing.com/journal/4979176
97. Shalini Akhil: The Bollywood Beauty
http://www.bookcrossing.com/journal/5200400
98. George R. R. Martin: A Feast For Crows
99. Lynn Flewelling: Shadows Return
100. Tanya Huff: Blood Bank
101. C. J. Cherryh: Deliverer
102. Rea Lehtonen: Harmaan satama
http://www.bookcrossing.com/journal/5924100

Siinä ne. Jollei sitten jokin ole unohtunut välistä. Ei nyt tule kyllä ainakaan mieleen.
myntti: (Default)
BC-kirjarinki
Varmaan ihan hienoja runoja, mutta menivät minulta kyllä koko lailla ohi...
Å-kirjain aakkoshaasteeseen.

74. Sigrid Undset: Kevät
BC-kirja
Sigrid Undsetin, norjalaisen Nobel-kirjailijan, teos Kevät on vuosisatamme hienoimpia avioliittoromaaneja. Rakkaus ja sen kintereillä vaanivat ristiriidat ovat saaneet siinä armottoman totuudellisen ja samalla taiteellisen kuvauksen. Teoksen ilmestyessä ensi kertaa suomeksi vuonna 1924 sitä pidettiin hyvin nykyaikaisena.
U-kirjain aakkoshaasteeseen. Tulipa sitten sivistyttyä yhden Nobel-kirjailijan verran.
myntti: (Default)
BC-kirja
Frankkien armeija on järjestäytynyt Pariisin punaisten muurien juurelle Kaarle Suuren katselmusta varten. Kulkiessaan paladiiniritariensa ohi kuningas huomaa ritarin, jonka häikäisevän valkoinen haarniska loistaa aamun valossa. Uteliaana hän pyytää ritaria kohottamaan silmikkoaan ja näyttämään kasvonsa. Ritari kieltäytyy - yksinkertaisesta syystä. Häntä ei ole olemassa...
Tästä alkaa ritari Agilulf Guildivernesin tarina, persoonan joka on irrallisiksi jääneiden tietoisuuksien ja tahdonvoiman summa. Aseenkantajanaan ritarilla on Gurdulu, joka on tosin olemassa, mutta ei tiedä sitä itse. Kun synkkäkatseinen nuori Torrismond asettaa Agilulfin nimen ja ritarikunnan kyseenalaiseksi, täytyy loukatun ritarin lähteä maailmalle puolustamaan mainettaan.

Vaikka kirja onkin ohut, sen lukemiseen meni muutama päivä. Tarina ei vienyt minua mukanaan samalla tavalla kuin muutamia aiemmista lukijoista, jotka tuntuvat ihastuneen kirjaan oikein kunnolla. Kaiken järjen mukaan minunkin olisi pitänyt pitää kirjasta enemmän - siis kun kirjan eri "ainesosat" ovat hyvinkin sen tyylisiä, mistä yleensä pidän. Kokonaisuus ei vain silti iskenyt. Agilulf olisi saanut itse esiintyä kirjassa enemmän. Monty Python -mielikuvilta ei voinut välttyä. Näin esim. Graalin ritareiden löytymiskohtauksen mielessäni pythoneiden esittämänä...

71. Michel Cambon: La Vache!
BC-kirja
Hassuja lehmiä ranskaksi.

72. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
BC-kirjarinki
Kaksi mormoninuorukaista saapuu Salt Lake Citystä lähetystyöhön Suomeen. Viikosta toiseen David ja Mark kiertävät polkupyörillään hiljaista pikkukaupunkia, joka hylkii heitä kuin tautia. Tiivis yhteiselämä hiertää, Mark pyrkii kaikessa niskan päälle. Davidilla on takanaan tuskallinen menetys, ja kun usko, toivo ja rakkaus tulevat lihaksi naapurin Emman hahmossa, hauras mieli järkkyy. Millainen Jumala voi määrätä yhden ihmisen kannettavaksi tällaisen syyllisyyden taakan? Kuinka monta kertaa on pyydettävä anteeksi saadakseen luvan rakastaa?
Tämäkin oli tarkoitus lukea jo ennen bookcrossaajien kesäpäiviä (jotka pidettiin kesäkuussa Suomenlinnassa), että olisi vähän paremmin perillä kirja-asioista kirjailijavieraana olleen Juha Itkosen haastattelua seuratessa. No, tulipa sitten luettua tämä vasta reilusti kesäpäivien jälkeen.
myntti: (Default)
BC-kirja
Krissen "hauska" runo joulukuun jokaiselle päivälle. Aikoinaan ostin tämän kirppikseltä BC-foorumin joulukalenteria varten.

68. Tuija Lehtinen: Vaniljasyndrooma
BC-kirja
69. Katja Pirttimäki: Varjopoika
BC-kirja
Nuortenkirjoja taas vaihteeksi. Jälkimmäisellä tuli pelattua Moropolista viimeinen ruutu. Siinä onkin nyt sitten eka kierros valmiina. Ensi vuonna voi keskittyä oikeisiin katuihin.

Tavalliseen tapaan olen erittäin paljon jäljessä luettujen kirjojen journaloinnissa.
Varsinkin omasta hyllystä luettujen. Yritän huomenna urakoida niitä tänne jonkin verran. Viimeiset tulee tietysti taas vain listattua.
myntti: (Default)
BC-kirja
Tuttua ja turvallista Viiviä ja Wagneria yhden kirjan verran. Tällä kertaa värillisenä.
Pelasin tälläkin kirjalla Moropolia ja heti jopa nappasi. Mutta miksi taas sellaisesta ruudusta, mistä ei tule taloa? Vääh.
myntti: (galapagos)
BC-kirja
"Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni. Hän ei ole kenties yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k." Näin alkaa norjalaisen Erlend Loen todellinen läpimurtoromaani, palkittu Supernaiivi, joka on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota. Kirjan 25-vuotias päähenkilö on törmännyt syvään henkilökohtaiseen kriisiin. Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Hän ei kuitenkaan jää toimettomaksi, vaan alkaa ratkoa ongelmiaan. Pohtia asioita, joiden kanssa hänellä on ongelmia ja asioita, joiden kanssa ei ole. Erlend Loe kirjoittaa hulvattomasti. Hän käyttää yksinkertaista kerrontaa lämpimällä ironialla höystettynä. Loe asettaa elämän keskeiset kysymykset uuteen valoon ja suo lukijalle vapauttavan naurun.

Tästä Loen kirjasta pidin. Jotkut aiemmat ovat välillä onnistuneet myös ärsyttämään (varsinkin Tosiasioita Suomesta, joka tuli luettua lähinnä väkisin loppuun), enkä ole niistä ihan täysillä tykännyt. Tässä kirjassa ainoastaan lopun New York -osuuden puolella tunnelma tuntui lässähtävän, ja sen takia jo harkitsin pudottavani yhden pisteen numeroarvostelusta tuolla BC:n puolella. Mutta en nyt sitten kuitenkaan. Päähenkilössä ja listoissa oli jotain kovin sympaattista. Pallonosto-osuus aina listasta ostotapahtumaan saakka oli hieno.
Hmm. Pitäisiköhän hommata hakka? Se ilmeisesti toimisi työstressin purkajana. Olis meinaan tarpeen tällä hetkellä. Naapurit eivät kylläkään välttämättä ilahtuisi...
myntti: (Default)
BC-kirja
On vuosi 2030! 3. maailmansota alkoi 1992 kun uudentyyppinen pommi räjähti Japanin yllä. Nyt, vihdoinkin maailma on toipumassa. Mutta Neo-Tokiossa, lähellä alkuperäisen räjähdyksen nollapistettä tapahtuu outoja. Nuori ja levoton Kaneda on törmätä lapseen moottoritiellä. Lapseen, jolla on vanhan miehen kasvot ja yli-inhimilliset psyykkiset voimat.
Lapsi on enne kohtalokkaista tapahtumista, jotka imaisevat Kanedan mukaansa salaisten voimien väliseen kamppailuun. Uskonnolliset lahkot, vallankumoukselliset voimat ja nuorisojengit ovat päässeet mystisen Akiran jäljille ja ajojahti on käynnistynyt. Gyrogeenisessä säiliössä 30 vuotta olleen Akiran salaisuuden tuntevat vain armeijan salaisimmat erikoisjoukot ja muusta maailmasta eristetyt telepaatit. Kuka hallitsee lopulta Akiran infernaalista voimaa ja millä hinnalla?


Äh, ei tämä jaksanut innostaa oikein mitenkään. Välillä oli hankalaa erottaa henkilöhahmoja toisistaan. Ehkä tarinasta kehkeytyy jotakin hienoa ja mielenkiintoista, mutta ei tämä ykkösosa ollut tarpeeksi kiinnostava, että ottaisin selvää. Tässä sarjassa taitaa olla osia jo ainakin kymmenen. Ei ollut minun juttuni tämäkään.
myntti: (Default)
BC-kirja
Nuori, musikaalinen Rempo ahertaa satamassa, mutta haaveet omasta bändistä ja rumpalin urasta piristävät nuorta kuumakallea. Tyttöystävän Ailan haaveena on oma kampaamo. Kunnianhimoinen pianisti Olli palaa maailman turuilta Kotkaan ja bändiä aletaan kasata toden teolla. Mukaan liittyy muita samanhenkisiä nuoria miehiä, joita yhdistää svengaava kutsumus. Nuoret onnistuvat tekemään mahdottomsta mahdollista: he perustavat ravintolan, josta tulee viisikymmenluvun kiihkein menopaikka, Kotkan Fennia. Mutta onnessa on säröjä, sillä mustasukkainen Aila uhkaa jäädä poikien suuruudenhullujen suunnitelmien ulkopuolelle...

Elokuvakäsikirjoituksen lisäksi kirja sisältää tuottaja Pamela Mandartin esipuheen sekä ohjaaja Pekka Mandartin ja näyttelijöiden haastattelut. Panu Pulman ja Maarit Niiniluodon esseet valottavat aihetta historiallisesti.


Tämmöinenkin on tullut luettua. Elokuvan olen nähnyt kertaalleen melkein kokonaan telkkarista. Musiikilla oli siinä suuri osa, joten pelkästään luettuna tarinasta katoaa aika paljon. Elokuvan tekemisestä kertovat "esseet" olivat kuin dvd:eiden making of -pätkiä kirjoitetussa muodossa. Kaikki olivat niin hyviä ja loistavia ja kyllä meillä sitten oli mukavaa. Tiedätte kyllä.
myntti: (Default)
Suomalaisten bookcrossing-harrastajien uusyhteisöllisyys vuosina 2003 - 2007.
BC-kirjarinki
Kempun kulttuuriantropologian gradu Bookcrossingista. Hei, meitä on tutkittu. ;-)

61. Matti Päivänsalo: Halinen = Little Hug
...ja 449 muuta paikannimeä kolmannella kotimaisella.
Jäniksenä matkustava BC-kirjarinki.
Sisältökuvausta Suuren Kuun sivuilta: Me kaikki tiedämme, että englanti on lähes kolmannen kotimaisen kielen asemassa Suomessa. Siksi on aika päivittää myös paikannimistö englanniksi. Kansan syvistä riveistä välittämättä nimidiktaattori Matti Päivänsalo on pistänyt Finlandin kartan uusiksi: kirjasta löytyy koko kotoinen maamme Doughnut Capesta ja Little Blanket Baysta aina Snifferlandiin ja Vomitshireen saakka.
Ei tämä mukahauska kirja ainakaan minua juuri naurattanut. Pari hymähdystä irtosi.
myntti: (Default)
BC-kirja
Iiro Seppänen tunnetaan Suomessa paremmin taikurina kuin seikkailijana. Taikurina Iiro on saavuttanut kaiken. Kaikki showbusineksen ovet olleet hänelle avoimia, aina ulkomaita myöten, mutta silti hänen elämästään on puuttunut jotakin. Tämä jokin on SEIKKAILU. Vuonna 1999 Iiro päätti pitää välivuoden taikuudesta ja toteuttaa unelmiaan. Nyt tämä välivuosi on jo venynyt kolmeen. Näiden kolmen vuoden aikana Iiro on kiivennyt Aconcaguan huipulle, base-hypännyt mm. Eiffel-tornista ja sukeltanut vaarallisten haiden kanssa. Muutaman vuoden aikana hän on myös katkaissut jalkansa, vuotanut verta ja menettänyt seikkailuissa ystäviään. Tässä supervauhdikkaassa kirjassaan Iiro kertoo näistä seikkailuista. Mikä saa hänet tekemään vaarallisia temppuja, miten niihin valmistaudutaan, miten ne toteutetaan ja miksi pelko tuntuu miellyttävältä? Iiron oma motto tempuille on: "Tätä on hyvä tehdä nuorena, koska ainakin luut paranevat huomattavasti nopeammin".

Bookcrossingin myötä sitä kyllä oikeastaan lukee aivan mitä tahansa.
Tämäkin tuli kirppikseltä napattua mukaan, koska kirja oli a) halpa, b) ohut ja c) sopivaa ainesta foorumin Monopoli-peliin. Kävi kyllä mielessä, että millä perusteilla kustantamot valitsevat kirjoja julkaistavaksi. Aika vähistä aineksista oli tämäkin kirja koottu. No, kyllä tämän yhdessä illassa lukaisi ja sai sitten ihmetellä ja päivitellä base-hyppääjien touhuja.
myntti: (Default)
BC-kirja
Q-kirja aakkoshaasteeseen.
Ahvenanmaan karu ulkosaaristo on tämän viehättävän ja kiintoisan sukutarinan näyttämö, tarinan, jonka tapahtuma-aika on 1700-luvun puoliväli. Kumlingen kirkkoherrana on tähän aikaan Jakob Silvan, ja hänen ympärillään hyörii laaja perhepiiri: vanha äiti, vaimo, yksitoista orvoksi jäänyttä veljenlasta sekä vaimon kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Elämä on ankaraa ja niukkaa, ja vanhempien suuri huoli on, miten saada pojat koulutetuiksi ja tyttäret naitetuiksi. Mutta vaikka ulkonaiset mullistukset ovat tässä pienoismaailmassa vähäiset, on selvää, että missä monta nuorta ihmistä on yhdessä, siellä kuohuu elämä rikkaana ahtaissakin puitteissa. Rakkaus, sekä haaveellisen romanttinen että kiihkeän intohimoinen, löytää tiensä perheen keskuuteen ja vaatii oikeutensa ankarastakin vastustuksesta huolimatta. Tekijä osaa valaa ihmeellistä eloa ja jännitystä tähän kirkonkirjoihin ja perimätietoihin perustuvaan, kauttaaltaan todellisuuden pohjalle rakentuvaan aineistoon, ja tuloksena on romaani elävästä elämästä, paljon antoisampi ja rikkaampi kuin pelkkä mielikuvituksen tuote.

Eipä olisi tällaistakaan tullut luettua ilman aakkoshaastetta. (Ja jos olisi tullut aloitettua, niin kesken olisi jäänyt...) Oppi tästäkin jotain uutta. Sana armovuosi oli minulle outo, joten piti senkin merkitys sitten tarkistaa. [s. papinviran haltijan (ennen myös opettajan) kuolinvuotta seuraava virkavuosi, jonka aikana palkkaedut kuuluvat hänen leskelleen ja alaikäisille lapsilleen ehdolla, että he suorittavat viranhoitokustannukset.]
Ensi alkuun lukeminen oli työlästä, kun en oikein pitänyt kirjan tyylistä. (Kuten nyt vaikka esimerkiksi... Jakob-pastorin otsalle häivähti pilvi. Maria, hänen lemmikkinsä, hänen hento, sirojäseninen neitsyensä ei saisi rasittaa itseään nostamalla raskaita kiuluja ja leilejä kylmässä navetassa.) Sittemmin tyyliin tottui, ja loppupuoliskon lukeminen sujuikin jo sitten ihan mukavasti. Ajan ja tapojen kuvauksena tämä oli mielenkiintoista luettavaa. Rankkaa oli suvun ihmisillä, ja kuten Tarna omassa journal entryssään sanookin, elämä oli kirjan kuvaamana aikana ihan eri tavalla säädeltyä kuin nykyaikana.
myntti: (Default)
BC-kirja
Olin todella uneksinut siitä että kerran vielä pakenen Pariisiin, kävelen bulevardeilla, istun kahviloissa, hymyilen ihmisille ja he hymyilevät minulle eikä kukaan löydä minua sieltä, ei isoäiti eivätkä opettajat eikä minun oma elämäni. Nyt olen täällä, tässä turistien täyttämässä epäystävällisessä kaupungissa, kärsin kuumuudesta, makaan puoleen päivään saakka kodissani enkä tiedä enää mistä uneksia. Mistään ei viitsikään enää uneksia.

Eipä ole tullut virolaista kirjallisuutta ennen luettua. Tästä ei ollut mitään ennakkokäsitystä. Olikin positiivinen yllätys. Tykkäsin. Kertoja vei mukanaan ja väläytteli eläviä tuokiokuvia ja mielenmaisemia. Kertoja vertaa Neuvostoliiton aikaista suljettua yhteiskuntaa eurooppalaisen suurkaupungin elämänmenoon ja on itse jotenkin irrallaan ja päämäärätön. Tästä jäi vähän samanlainen olo kuin jostakin taide-elokuvasta, jota seuraa keskittyneesti ja kuvista lumoutuneena elokuvan ajan, mutta sen jälkeen ei sen kummemmin osaa eritellä, mikä jutun perimmäinen juoni oli tai mikä siinä viehätti. Paitsi tässä tapauksessa sanat tietysti.
myntti: (Default)
BC-kirja
Aakkoshaasteeseen Y.
55. Mari Mörö: Miten puhua naiselle
BC-kirja
Piti sitten ottaa tämä viime miitistä, kun meinasi jäädä pöydälle pyörimään. Ei ollut häävi.
Onpahan jotain vapautettavaa Moropoliin...
myntti: (Default)
Diplomaatinrouvan matkassa neljässä maanosassa.
BC-kirja
'Ulkoministeriön Rouva Suorasuun' matkakertomukset ja havainnot eri puolilta maailmaa tuovat viehättävän tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä ja monilta eksoottisilta seuduilta, jotka nykyisin ovat myös suomalaisten matkailijoiden tavoitettavissa. [--] Mielikki Ivalo on yhtä tarkkasilmäinen ja naseva havainnoija matkakuvauksissaan kuin muistelmissaan, kuvasipa hän sitten italialaista kivennäisvesihoitolaa, tunisialaista jalkapallo-ottelua, kommelluksia New Delhissä tai joulunviettoa Etelän ristin alla.

Sain tämän kirjan CL:ltä palkinnoksi ihan ufosta haasteesta. Sinänsä sopiva kirja, sillä rouva oli kyllä välillä kuin toiselta planeetalta. Tai no, oikeastaan kyse on paremminkin aikamatkailijasta. Kirjassa liikutaan enimmäkseen 50- ja 60-luvulla. Kovin diplomaattisiksi ei rouvan kommentteja voi aina sanoa. Muutenkin kerronta oli hieman erikoista. Varsinkin kirjan aloittava tarina lomamatkasta oli yhtä aikaa yksityiskohtaisesti ja harppoen kerrottu. Tarkkaan oli muistettu mainita, miten rinteillä näkyi lehti- ja kuusimetsää tai miten jossakin kylässä poikettiin kahvilla (espressoa), mutta kaikenlainen muu paikkojen kuvailu tai mahdollisten nähtävyyksien katselu jäi sitten pariin lauseeseen. Yhden sivun aikana ehdittiin siirtyä jo Ranskasta Italiaan ja sieltä Sveitsiin.
Rouva edustaa miehensä mukana eri puolilla maailmaa ja porhaltaa välillä autolla kaupunkeihin tutustumaan ja kiertelee köyhemmilläkin alueilla, joiden likaisuutta ja ihmismäärää sitten hämmästelee. Onneksi hän sitten pääsee pian johonkin hotelliin, jossa on tarjolla edes jotenkuten kelvollista lounasta...

Joitakin poimintoja kirjan sisällöstä löytyy tuolta CL:n journal entrystä BC:n puolella.
myntti: (Default)
BC-kirja
46. Paul Zindel: Bobomies
BC-kirja
47. Jii Roikonen: Jasso purkissa
BC-kirja
48. Jospeh Joffo: Älä tunnusta ikinä, poika
BC-kirja
49. Jennie Sjögren: Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen
BC-kirja
50. Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä
BC-kirja
51. Adelbert von Chamisso: Varjoa vailla
BC-kirja
52. Elin M. Ellingsen: Peleng, upea arabiori
BC-kirja

Varsin sekalaista seurakuntaa. Siitä voi syyttää lähinnä foorumin Monopoli-peliä, Ei kysyvä tieltä eksy -haastetta ja aakkoshaastetta. Ihme kyllä olen saanut luettua myös muutaman Bookcrossingiin rekisteröimättömän kirjan tänä vuonna, mutta kun en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä edes paria riviä. Pöh. Ja tästäkin listasta puuttuu takuulla jotain, mutta onpahan nyt viimemmäksi luetut ylhäällä.
Noin muuten tänään pitäisi tehdä töitä ja väsyttää ja mikään ei huvita ja räyh.
Näköjään vaihteeksi tällainen päivä. Jos lähtis vaikka kävelylle...
myntti: (Default)
BC-kirja
Dortmunder on New Yorkin huono-onnisin murtovaras: mihin tahansa hän ryhtyy, aina menee jotain pieleen. Hän tekee murtokeikan pieneen kultasepänliikkeeseen. Saaliin joukossa on pramea sormus, jonka jättiläiskokoisen rubiinin Dortmunder arvioi taitavaksi väärennökseksi. Mutta miksi hän saa kannoilleen poliisin, FBI:n, mafian ja terroristiryhmän ainakin kolmesta eri maasta? Eikö Dortmunderin keikka taaskaan onnistu?

En sitten vissiin ollutkaan lukenut yhtään Dortmunder-kirjaa aikaisemmin, kun nimihenkilökään ei vaikuttanut tutulta. Miitissä kirjaa pläräillessäni luulin tutuksi tyypiksi. Väärin luulin. Nytpä kuitenkin luin, nauroin ja tykkäsin. Mainioita hahmoja. Voisi näitä jossain vaiheessa lisääkin lukea.
myntti: (Default)
BC-kirja
Tällä hetkellä taitaa suomalaisten bookcrossaajien keskuudessa kiertää aika monta kappaletta tätä kirjaa. Syynä tietysti Lukemisen aakkoset 2008 -haaste - ei noita Ö-kirjailijoita niin kovin usein tule vastaan.

KÄYTTÖOHJE:
Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruuhkabussissa.
Unkarilainen István Örkény (1912-79) kehitti huippuunsa tyylin kirjoittaa lyhyesti. Minuuttinovelleissa hän tavoittaa koko mustanpuhuvan hauskan maailmansa pähkinänkuoressa, ja monille kielille käännetty kirja onkin kulttiklassikon maineessa.


Lyhyydestä huolimatta näitä absurdeja novelleja ei voi sanoa kevyiksi. Kaikkea muuta. Huumori oli enimmäkseen mustaa - silloin kuin sitä oli. Dotdotinkin mainitsema "Lumisessa maisemassa kaksi sipulikupolia" oli kyllä vaikuttava. Täytyy myöntää, että jotkin jutuista menivät minulta ohi. Lisäksi luin tätä käyttöohjeiden vastaisesti yhteen putkeen. Tyylin ja tiiviyden vaikutus muuttui tavallaan yhdeksi puuroksi - minuuttinovellit olisi tainnut kannattaa sittenkin nauttia käyttöohjeen mukaisesti pienemmissä osissa. Tästä jäi vähän kahtalainen olo. Toisaalta pidin, mutta sitten taas toisaalta jouduin tätä vähän väkisin kahlaamaan.
myntti: (Default)
BC-kirja
Tämän lukemisessa ei kauan nokka tuhissut. Eilen otin mukaan miitistä ja luin kirjasen sitten iltalukemisiksi, kun en mihinkään vakavampaankaan halunnut tarttua. Tähän nimenomaiseen albumiin en ihan kympillä tykästynyt - olen jostain muusta Kamut-sarjiksesta pitänyt enemmän. Tässä tykkäsin eniten toimistopöytäjutusta (pätee myös koiriin, jos yrittää lattialla lukea sanomalehteä tai pelata korttia...), "rauhoittavasta musiikista" ja sadetanssista.

Mutts
Patrick McDonnell
myntti: (Default)
BC-kirjarinki
Troolattua saimaannorppaa ja 124 muuta: teekkarijäynien historiaa tarjoaa tuhdin kokoelman eri aikojen parhaita teekkarijäyniä ja niihin liittyviä kuvia. Mukana on niin klassisia kuin tuoreempiakin jäyniä, jotka ovat kekseliäisyyden lisäksi rakentuneet mitä erikoisemmista aineksista:

- betonilla täytetty auto
- poliisin viinahuutokauppa
- keltuaisettomat kananmunat
- viemäristä pilkitty lohi
- Paavo Nurmen patsaan sukeltaminen Vasa-laivan hylkyyn.

Jäynäkertomusten lisäksi kirjassa valotetaan jäynän synty- ja kulttuurihistoriaa ja annetaan lukijalle vedenpitävät ohjeet onnistuneen jäynän suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi.


Olihan tässä esitelty jäynä jos toinenkin. Kirjaa olisi ehkä voinut vähän tiivistää - aika paljon oli mukana juttuja samantapaisista jäynistä. Ymmärrettävää oli myös se, että tarkkaa dokumentaatiota ei ollut siitä, missä ja milloin mikäkin jäynä oli tehty. Silti tarkempia tietoja jäi kuitenkin vähän kaipaamaan. Kovin monia minulle tuttuja jäyniä ei ollut tässä mukana, mutta enpä niistä juuri tiedäkään, jollen ole sattunut kaupungilla paikallisia jäyniä näkemään (vain paria jotain "testausta" olen osunut näkemään) tai sitten lukenut jostain isommista jutuista lehdestä. Ainakin "mäyräkoirat koiranäyttelyssä" -jäynä taisi tekoaikanaan saada maininnan Aamulehdessä. Muistaakseni.
myntti: (Default)
BC-kirja

Esittely Bookplussan sivuilta:
Toisen maailmansodan aikana joukko englantilaisia koulupoikia pelastuu alasammutusta lentokoneesta autiolle Tyynen meren saarelle. Nuorten robinsonien vapaus on aluksi outoa, jännittävää leikkiä, mutta pian sivistyksen pinta murenee. Esiin työntyvät pahuus ja julmuus. Brittiläisen hillityiksi kasvatetut pojat muuttuvat äkkiä ja arkisesti pedoiksi, joiden maailmaa hallitsevat väkivalta ja pelko.

Lukiessani aloin jo epäillä, että olenko sittenkään lukenut tätä aiemmin. Mistään kohdasta ei tullut sellaista tuntua, että "tämän olen varmasti ennenkin lukenut". En edes muista, että kuuluiko tämä lukemistoon koulussa. Mahdollisesti kuului, mutta en vain muista lukukokemusta sen tarkemmin. Kärpästen herraan kyllä viitataan aika usein, joten voi olla, että senkin takia tämä on tuttu. Kirjan luki nopeasti, ja hyvin tässä oli osattu kuvata miten käy, kun ns. sivistynyt ulkokuori katoaa. Välillä kyllä alleviivattiin oikein kunnolla. Jostain syystä muistin, että kirja sijoittuu vielä kauemmaksi menneisyyteen. Sitten aina yllätyin, kun joku pojista muisteli jotakin "modernia". Välillä tuli myös mieleen Lost - on sekin tv-sarja "heimoinensa" ja erilaisine johtamistyyleineen jotain velkaa tälle kirjalle. Ihan kannatti lukea - oli tämä nyt sitten ensimmäinen lukukerta tai toinen.

Profile

myntti: (Default)
myntti

February 2017

S M T W T F S
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728    

Syndicate

RSS Atom

Most Popular Tags

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Page generated Oct. 16th, 2017 09:52 pm
Powered by Dreamwidth Studios