18. Arne Dahl: Pudotuspeli
May. 8th, 2008 11:03 pmBC-kirja
Kaksi ruotsalaisen talouselämän huippujohtajaa murhataan täsmälleen samalla tavalla. Poliisi tietää miten ja milloin seuraava murha tapahtuu, mutta ehtivätkö he selvittää missä ja kuka? Rikospoliisi perustaa huolella valitun erikoisyksikön ratkaisemaan tapausta. Kun jäljet johtavat venäläiseen mafiaan, julma pudotuspeli tiivistyy.
Pudotuspeli on kirjallisuustieteilijä, kriitikko ja kirjailija Jan Arnaldin (s. 1963) toinen Arne Dahl -trilleri. Nyt paljastuu, mistä väkivaltarikoksia tutkivan A-ryhmän toiminta alkoi ja mitä Paul Hjelmille ja hänen kumppaneilleen tapahtui ennen Verikyyneltä.
Millähän sanoilla tätä nyt kuvailisi? Vaikkapa virastonharmaa ja väsynyt. Tiheätunnelmaiseksi en tätä suinkaan menisi kutsumaan. Kirjan alku on hieman sekava. Esim. kirjan ensimmäisessä luvussa tapahtuvaan rikokseen palataan vasta kirjan loppupuolella. Lukutuolin tavoin minäkin kiinnitin huomiota siihen, että esim. kadunnimet mainittiin usein. "He taistelivat tiensä Fridhemsplanilla risteilevien katujen yli ja valitsivat oikeanpuoleisen reitin Kronobergsparkenin ympäri, liukuivat Hantverkrgatania ja kääntyivät Polhemsgatanille." Ketä kiinnostaa? Ehkä heitä sitten, jotka Tukholman katuja tuntevat. Kirja tuli luettua läpi, mutta koko lailla ajanhukkaa oli se. Minulla on toinenkin Arne Dahl -kirja hyllyssäni odottamassa lukemista. Nyt aloin harkita, josko vapauttaisin sen lukematta...
Kaksi ruotsalaisen talouselämän huippujohtajaa murhataan täsmälleen samalla tavalla. Poliisi tietää miten ja milloin seuraava murha tapahtuu, mutta ehtivätkö he selvittää missä ja kuka? Rikospoliisi perustaa huolella valitun erikoisyksikön ratkaisemaan tapausta. Kun jäljet johtavat venäläiseen mafiaan, julma pudotuspeli tiivistyy.
Pudotuspeli on kirjallisuustieteilijä, kriitikko ja kirjailija Jan Arnaldin (s. 1963) toinen Arne Dahl -trilleri. Nyt paljastuu, mistä väkivaltarikoksia tutkivan A-ryhmän toiminta alkoi ja mitä Paul Hjelmille ja hänen kumppaneilleen tapahtui ennen Verikyyneltä.
Millähän sanoilla tätä nyt kuvailisi? Vaikkapa virastonharmaa ja väsynyt. Tiheätunnelmaiseksi en tätä suinkaan menisi kutsumaan. Kirjan alku on hieman sekava. Esim. kirjan ensimmäisessä luvussa tapahtuvaan rikokseen palataan vasta kirjan loppupuolella. Lukutuolin tavoin minäkin kiinnitin huomiota siihen, että esim. kadunnimet mainittiin usein. "He taistelivat tiensä Fridhemsplanilla risteilevien katujen yli ja valitsivat oikeanpuoleisen reitin Kronobergsparkenin ympäri, liukuivat Hantverkrgatania ja kääntyivät Polhemsgatanille." Ketä kiinnostaa? Ehkä heitä sitten, jotka Tukholman katuja tuntevat. Kirja tuli luettua läpi, mutta koko lailla ajanhukkaa oli se. Minulla on toinenkin Arne Dahl -kirja hyllyssäni odottamassa lukemista. Nyt aloin harkita, josko vapauttaisin sen lukematta...