![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
65. Erlend Loe: Supernaiivi
Dec. 9th, 2008 12:16 amBC-kirja
"Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni. Hän ei ole kenties yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k." Näin alkaa norjalaisen Erlend Loen todellinen läpimurtoromaani, palkittu Supernaiivi, joka on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota. Kirjan 25-vuotias päähenkilö on törmännyt syvään henkilökohtaiseen kriisiin. Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Hän ei kuitenkaan jää toimettomaksi, vaan alkaa ratkoa ongelmiaan. Pohtia asioita, joiden kanssa hänellä on ongelmia ja asioita, joiden kanssa ei ole. Erlend Loe kirjoittaa hulvattomasti. Hän käyttää yksinkertaista kerrontaa lämpimällä ironialla höystettynä. Loe asettaa elämän keskeiset kysymykset uuteen valoon ja suo lukijalle vapauttavan naurun.
Tästä Loen kirjasta pidin. Jotkut aiemmat ovat välillä onnistuneet myös ärsyttämään (varsinkin Tosiasioita Suomesta, joka tuli luettua lähinnä väkisin loppuun), enkä ole niistä ihan täysillä tykännyt. Tässä kirjassa ainoastaan lopun New York -osuuden puolella tunnelma tuntui lässähtävän, ja sen takia jo harkitsin pudottavani yhden pisteen numeroarvostelusta tuolla BC:n puolella. Mutta en nyt sitten kuitenkaan. Päähenkilössä ja listoissa oli jotain kovin sympaattista. Pallonosto-osuus aina listasta ostotapahtumaan saakka oli hieno.
Hmm. Pitäisiköhän hommata hakka? Se ilmeisesti toimisi työstressin purkajana. Olis meinaan tarpeen tällä hetkellä. Naapurit eivät kylläkään välttämättä ilahtuisi...
"Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni. Hän ei ole kenties yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k." Näin alkaa norjalaisen Erlend Loen todellinen läpimurtoromaani, palkittu Supernaiivi, joka on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota. Kirjan 25-vuotias päähenkilö on törmännyt syvään henkilökohtaiseen kriisiin. Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Hän ei kuitenkaan jää toimettomaksi, vaan alkaa ratkoa ongelmiaan. Pohtia asioita, joiden kanssa hänellä on ongelmia ja asioita, joiden kanssa ei ole. Erlend Loe kirjoittaa hulvattomasti. Hän käyttää yksinkertaista kerrontaa lämpimällä ironialla höystettynä. Loe asettaa elämän keskeiset kysymykset uuteen valoon ja suo lukijalle vapauttavan naurun.
Tästä Loen kirjasta pidin. Jotkut aiemmat ovat välillä onnistuneet myös ärsyttämään (varsinkin Tosiasioita Suomesta, joka tuli luettua lähinnä väkisin loppuun), enkä ole niistä ihan täysillä tykännyt. Tässä kirjassa ainoastaan lopun New York -osuuden puolella tunnelma tuntui lässähtävän, ja sen takia jo harkitsin pudottavani yhden pisteen numeroarvostelusta tuolla BC:n puolella. Mutta en nyt sitten kuitenkaan. Päähenkilössä ja listoissa oli jotain kovin sympaattista. Pallonosto-osuus aina listasta ostotapahtumaan saakka oli hieno.
Hmm. Pitäisiköhän hommata hakka? Se ilmeisesti toimisi työstressin purkajana. Olis meinaan tarpeen tällä hetkellä. Naapurit eivät kylläkään välttämättä ilahtuisi...
