![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
BC-kirjarinki
Sigmundin ja Karlin tuntee jokainen, mutta kuka on kuullut Marthasta tai Jennystä? Suurmiehistä kirjoitetaan hyllymetreittäin, kun taas heidän puolisonsa kuitataan useimmiten parilla sivulauseella. Ranskalainen kirjailija Francoise Xenakis päätti pelastaa unohduksesta edes muutaman historian pölyyn hautautuneen rouvan. Tosiasiat lähtökohtanaan, mielikuvitus ja intuitio apuvälineinään hän kirjoitti viiden naisen elämäkerrat, antoi heille äänen, pisti heidän suuhunsa niin todentuntuiset sanat, ettei lukija voi muuta kuin uskoa hänen olevan oikeassa.
Sokrateen lapsivaimo Ksantippe, josta tuli äkäisen akan vertauskuva; on tyyni ja tyytyväinen Martha Freud, joka luonnostaan (ja kirjailijan tahdosta) tajusi kaiken sen mitä hänen miehensä myöhemmin nimitti psykoanalyysiksi; on kananaivoiseksi leimattu Adele Hugo; on Jenny Marx, pikku paronitar jonka elämä oli kovempaa kuin kaikkien Dickensin sankarien yhteensä; ja viimein Alma Mahler, mustasukkaisen ja kateellisen maineen saanut Alma, jolta sulhanen neroutensa suomalla etuoikeudella kielsi säveltämisen. Näitä häpeämättömästi naisen näkökulmasta kirjoitettuja sivuja ryydittävät huumori, erotiikka ja aito tunne.
Toinen kirja, joka tuli luettua vain aakkoshaasteen takia. Tästä sain X:n. Kirja olikin aika synkkää luettavaa, kun rouvien elämässä ei juuri tuntunut valonpilkahduksia olevan. Ainakin tämä faktan ja fiktion sekoitus sai aikaan sen, että minua kiinnostaisi tietää näistä henkilöistä enemmänkin. Siis faktaa. Tai no, sikäli kun nyt elämäkertakirjojen tai vastaavien voi sanoa faktaa olevan.
Muiden rinkiin osallistuneiden kommentteja kirjan journal entryssä linkin takana.
Sigmundin ja Karlin tuntee jokainen, mutta kuka on kuullut Marthasta tai Jennystä? Suurmiehistä kirjoitetaan hyllymetreittäin, kun taas heidän puolisonsa kuitataan useimmiten parilla sivulauseella. Ranskalainen kirjailija Francoise Xenakis päätti pelastaa unohduksesta edes muutaman historian pölyyn hautautuneen rouvan. Tosiasiat lähtökohtanaan, mielikuvitus ja intuitio apuvälineinään hän kirjoitti viiden naisen elämäkerrat, antoi heille äänen, pisti heidän suuhunsa niin todentuntuiset sanat, ettei lukija voi muuta kuin uskoa hänen olevan oikeassa.
Sokrateen lapsivaimo Ksantippe, josta tuli äkäisen akan vertauskuva; on tyyni ja tyytyväinen Martha Freud, joka luonnostaan (ja kirjailijan tahdosta) tajusi kaiken sen mitä hänen miehensä myöhemmin nimitti psykoanalyysiksi; on kananaivoiseksi leimattu Adele Hugo; on Jenny Marx, pikku paronitar jonka elämä oli kovempaa kuin kaikkien Dickensin sankarien yhteensä; ja viimein Alma Mahler, mustasukkaisen ja kateellisen maineen saanut Alma, jolta sulhanen neroutensa suomalla etuoikeudella kielsi säveltämisen. Näitä häpeämättömästi naisen näkökulmasta kirjoitettuja sivuja ryydittävät huumori, erotiikka ja aito tunne.
Toinen kirja, joka tuli luettua vain aakkoshaasteen takia. Tästä sain X:n. Kirja olikin aika synkkää luettavaa, kun rouvien elämässä ei juuri tuntunut valonpilkahduksia olevan. Ainakin tämä faktan ja fiktion sekoitus sai aikaan sen, että minua kiinnostaisi tietää näistä henkilöistä enemmänkin. Siis faktaa. Tai no, sikäli kun nyt elämäkertakirjojen tai vastaavien voi sanoa faktaa olevan.
Muiden rinkiin osallistuneiden kommentteja kirjan journal entryssä linkin takana.
